Rastiviikon välipäivän jälkeen oli vuorossa lyhyempi matka ja uusi kilpailukeskus. Alkumatka meni sutjakkaasti, mutta neljännellä välillä sain käsittämättömän idean juosta metsäuraa alas metsätielle. Tätä seurasi vieläkin hölmömpi idea rämpiä suon ylitse juuri hidaskulkuisimmasta kohdasta. Olin alunperin suunnitellut aivan toisenlaisen toteutuksen rastivälille, mutta ilmeisesti tiheikköön kyllästyminen sai hyödyntymään uraa. Loppurastivälikin meni fyysisesti huonosti, jaloissa painoi edelliset osakisat ja Kusiaismäen rinne sai juoksun vaihtumaan kävelyksi.