Kävellen taas.... ja silti ihan idiootti rastivälin toteutusyritys. Samaistusvirhe... Syksyn ensimmäiset hirvikärpäset bongattu :)

Oli hiukan toipilas olo niin yritin malttaa kävellä koko neljän kilsan matkan. Suunnistuksessa ei sillä vauhdilla ollut pahemmin ongelmia, paitsi matkalla neljännelle rastille ajauduin liikaa oikeaan mäkeä kiertäessä.

Rastiviikon viimeisen päivän matka oli hieman pidempi (5.4 km). Olin jo parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen fyysisesti melko uupunut, joten odotin kisan menevän heikosti. No niinhän se menikin. Kuudennelle rastille oli aluksi pitkä matka ylämäkeä, jonka jouduin osittain kävelemään. Olin tyytyväinen ylämäen loppumiseen ja juoksin polkua ja uraa pitkin turhan innokkaasti. Tajusin lopulta, että olin juossut osan matkaa ihan väärään suuntaan. Rastinottokin epäonnistui. Etsin jyrkännettä aluksi aivan turhan alhaalta.

Rastiviikon lopullinen sijoitus oli neljästoista! Toinen kisapäivä meni parhaiten ja viimeinen päivä oli selvästi heikoin. 

Rastiviikon välipäivän jälkeen oli vuorossa lyhyempi matka ja uusi kilpailukeskus. Alkumatka meni sutjakkaasti, mutta neljännellä välillä sain käsittämättömän idean juosta metsäuraa alas metsätielle. Tätä seurasi vieläkin hölmömpi idea rämpiä suon ylitse juuri hidaskulkuisimmasta kohdasta. Olin alunperin suunnitellut aivan toisenlaisen toteutuksen rastivälille, mutta ilmeisesti tiheikköön kyllästyminen sai hyödyntymään uraa. Loppurastivälikin meni fyysisesti huonosti, jaloissa painoi edelliset osakisat ja Kusiaismäen rinne sai juoksun vaihtumaan kävelyksi.

Tutuksi tulleet pitkien rastivälien ongelmat jatkuivat kolmantena päivänä. Ajauduin taas ryteikössä vinoon ja paikansin itseni hakkuun reunalta aivan muualta kuin minne oli tarkoistus juosta. Rastipiste löytyi sentään vaivattomasti.