Kävellen taas.... ja silti ihan idiootti rastivälin toteutusyritys. Samaistusvirhe... Syksyn ensimmäiset hirvikärpäset bongattu :)

Oli hiukan toipilas olo niin yritin malttaa kävellä koko neljän kilsan matkan. Suunnistuksessa ei sillä vauhdilla ollut pahemmin ongelmia, paitsi matkalla neljännelle rastille ajauduin liikaa oikeaan mäkeä kiertäessä.

Rastiviikon lopullinen sijoitus oli neljästoista! Toinen kisapäivä meni parhaiten ja viimeinen päivä oli selvästi heikoin. 

Rastiviikon välipäivän jälkeen oli vuorossa lyhyempi matka ja uusi kilpailukeskus. Alkumatka meni sutjakkaasti, mutta neljännellä välillä sain käsittämättömän idean juosta metsäuraa alas metsätielle. Tätä seurasi vieläkin hölmömpi idea rämpiä suon ylitse juuri hidaskulkuisimmasta kohdasta. Olin alunperin suunnitellut aivan toisenlaisen toteutuksen rastivälille, mutta ilmeisesti tiheikköön kyllästyminen sai hyödyntymään uraa. Loppurastivälikin meni fyysisesti huonosti, jaloissa painoi edelliset osakisat ja Kusiaismäen rinne sai juoksun vaihtumaan kävelyksi.

Tutuksi tulleet pitkien rastivälien ongelmat jatkuivat kolmantena päivänä. Ajauduin taas ryteikössä vinoon ja paikansin itseni hakkuun reunalta aivan muualta kuin minne oli tarkoistus juosta. Rastipiste löytyi sentään vaivattomasti.

En ole kovinkaan tottunut pitkiin rastiväleihin ja niitä riitti rastiviikolla! Toisessa osakilpailussa suurin virhe tuli pisimmällä rastivälillä, kun kartanluku herpaantui pitkällä rastivälillä. Ajattelin, että kyllä se iso suo sieltä tulee vastaan ja löydän siitä helposti rastille. Ajauduin kuitenkin väärään suuntaan ryteikössä ja paikansin lopulta itseni notkelmasta kivien avulla. Siitä olikin helppo löytää rasti, mutta aikaa oli jo tuhraantunut.

Rastiviikon ensimmäisen päivän matka oli lyhyt 3.4 km, joten päätin aloittaa loppukirin ajoissa. Leimasin supalla ja päätin että juoksen täysillä linjalle ja katson siellä tolpista, missä kohden olen. Olipa typerä idea! Aina pitäisi katsoa isoja maastonmuotoja eikä rakentaa rastiväliä yhden tolpan varaan. Noh... tietysti kartasta puuttui juuri siltä kohdalta tolpan merkki, jolla tulin linjalle. Hetken ihmettelin ja päätin vaan jatkaa juoksemista vähän sinne päin, kun en syke korkealla saanut mitään järkevää ajateltua. Sain lopulta kiinni kartasta supan pohjalla, jossa oli joidenkin muiden rasti.

Lauantaina tein lähirasteilla lyhyen lenkin kevyesti, koska tuntui etten ollut kunnolla palautunut edellisen viikonlopun puolimaratonista. Rastipisteet olivat selkeitä ja ainut moka oli suunnassakulkuvirhe viidettä rastia lähestyessä.